No ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä. Miksi sitten tätä kirjoitan?

Yritettyäni pari vuotta saada painoa taas kuriin ja jatkuvasti repsahdeltuani aloin miettiä homman järkevyyttä. Miksi ihmeessä vetää kireää dieettiä, jos kahden viikon jälkeen ei enää pysty? Sitten söin viikon ja paino palautui, ja taas aloitettiin alusta. Minulla ei ollut viime vuodenvaihteessa kuin viitisen kiloa varsinaista ylipainoa ja tavoitteeseen noin 12 kg, joten päätin opetella syömään sen määrän, jonka tavoitepainoisena tarvitsisin ilman mitään liikuntaa. Näin osaisin syödä sen verran, etten lihoisi, vaikka katsoisin kaikki illat telkkaria loppuelämäni.

Kun tähän sitten lisätään liikunta sekä se pieni ero, joka on tämänhetkisen ja tulevan perustarpeeni välillä, laihtuminen on väistämätöntä. Se voi olla hidasta, jos liikunta on vähäistä, mutta toisaalta kannustaa liikkumaan ja estää repsahduksia. Eikä kannata haaveilla "normaalien" laihdutuskuurien jälkeisestä ajasta, "kun saa taas syödä". Asennoiduin siis niin, etten enää koskaan mässää vanhaan malliin. Syön näin lopun elämääni, ja tiedän jaksavani sen, koska ruuan määrä on normaali ja järkevä.